Kirja-arvostelu · Lapset

5 x paras lastenkasvatuskirja

 

Isomummoni kasvatti noin 15 lasta ilman ainuttakaan opaskirjaa. Suurin osa lapsista kasvoi aikuisiksi ja kaiketi ihan kelpo kansalaisiksi. Olen silti tosi onnellinen, että saan itse olla äiti aikakautena, jossa lapsia ei ensinnäkään ole pakko synnyttää saunaan, ja että ihan kelvollisia lastenkasvatuksen opaskirjojakin on saatavilla.

Jos voisin, teleporttaisin nämä kirjat isomummolleni viime vuosisadan alkuun ja kysyisin, onkohan näissä hänen mielestään mitään järkeä. Ja jos voisin, lähettäisin ne myös itselleni vauvavuoteen 2010.

fullsizerender-4
Kirja numero neljä ei valitettavasti ehtinyt kuvaan saakka.
  1. Anna Keski-Rahkonen ja Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä – ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. (Duodecim, 2011)

Ennen lapsia tiesin, että vauvat paitsi nukkuvat paljon myös valvottavat vanhempiaan. Vuonna 2010 valvomisen ja väsymyksen määrä iski silti päin näköä. Luin kaiken saamani tiedon pikkulasten unesta, mutta tätä kirjaa ei ollut vielä olemassa. Jos olisi, ehkä meillä oltaisiin nukuttu edes hieman paremmin.

Unihiekkaa etsimässä tarjoaa faktatietoa lasten unesta ja erilaisia vinkkejä siihen, miten eri-ikäisten lasten uniongelmia voi parantaa. Olen lainannut kirjaa useita kertoja kirjastosta, viikko sitten huusin sen nettikirppiksellä omakseni. Kirja käsittelee myös isompien lasten ja aikuisten uniongelmia, joten veikkaan tälle meidän perheessä edelleen pitkää käyttöikää.

Tämä on THE kirja, joka minun mielestäni kaikkien lasten vanhempien pitäisi lukea ainakin kerran. Saattaisin toki olla eri mieltä, jos kummatkin lapseni olisivat hallinneet nukkumisen jalon taidon vastasyntyneestä saakka.

  1. Karen Le Billon: Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Atena, 2014)

Lapsuudenkotini ruokapöydässä istuttiin siististi, syötiin rauhallisesti ja maisteltiin kaikkea ravunpyrstöistä punajuuripyreehen. En koskaan ajatellut sen olleen kovin erikoista – kunnes oma lapseni alkoi syödä kiinteää ruokaa. Karen Le Billonin kirja tarjoaa paitsi vertaistukea ravintolahetkiin myös nerokkaita vinkkejä siihen, miten ennakkoluuloisen lapsen saa syömään siististi ja rauhallisesti suurin piirtein mitä vain.

Toki vähän edelleen ottaa itsetunnon päälle, kun päiväkodin maustamaton ruoka on lapsen mielestä paljon parempaa kuin tuntikausia valmistettu kotiruoka.

  1. Laura Andersson: Voit nukkua. (Atena, 2016)

Siinä se, tämäkin kirja käsittelee vauvaperheiden kestopuheenaihetta, unta. Se ei sisällä mitään kovin mullistavaa ajatusta tai lastenkasvatusfilosofiaa, mutta toimii mitä parhaimpana vertaistukena silloin, kun vauvan nukkuminen tai nukkumattomuus hallitsee päiviä ja öitä. Kuten vaikka viime viikolla, kun vauva päätti alkaa heräillä tunnin välein.

Mikä parasta, kirja on kirjoitettu sen verran helppolukuiseksi, että sitä jaksaa tavata pahemmassakin univelassa. Luin kirjan parin vuorokauden aikana. Sen aikana vauva alkoi hetkellisesti nukkua paremmin – kunnes palasi entistä kreisimpään yöriekkumiseen. Oli pakko palata kirjaan numero 1. Pienellä hienosäätämisellä vauva alkoi nukkua täysiä öitä. Ainakin parin yön ajan.

  1. Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé? Vanhemmuus Pariisin malliin. (Siltala, 2012)

Palataan Ranskaan, tuohon hyvinkäyttäytyvien lasten onnen kultamaahan. Ranskalaisten lastenkasvatustavoista voi olla montaa mieltä, mutta omaan lapsiperhekuplaani tämän kirjan ajatukset ovat tuoneet raittiita tuulia. Suomi kun on lastenkasvatusasioissakin monesti yhden totuuden maa, ja totuuksia kannattaa aina silloin tällöin vähän kaivella ja ravistella. Kirjan tärkein oppi on ehkä se, että lapsen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Druckermanin opeista kannattaa poimia rusinat pullasta eli ottaa käyttöön ne opit, jotka tuntuvat hyviltä.

  1. Gill Rapley & Tracey Murkett: The Baby-led Weaning Cookbook (Vermilion, 2010)

Vauva alkoi hiljattain syödä kiinteää ruokaa. THL muutti taannoin suositustensa sanamuotoa: kiinteiden ruokien maistelu tulee aloittaa viimeistään kuuden kuukauden ikäisenä, aikaisintaan nelikuisena. Harva nelikuinen osaa vielä edes pitää lusikkaa oikeaoppisesti kädessään, mutta puolivuotias saattaa jo napsia nakit ja muusit salaa äidin lautaselta.

Kirjan mukaan sormiruokailu on mitä mainioin tapa ruokkia lapsi, sillä koko perhe voi alusta asti syödä samaa ruokaa. Ajatus on minusta mainio ja kirjan reseptit kuulostavat ihanan monipuolisilta. Meilläkin on tarkoitus alkaa soveltaa kirjan anteja jossain vaiheessa, kunhan pääsen eroon muun muassa laiskuudestani, rakkaudesta muun muassa Pirkka kasvissoseeseen ja kunhan lakkaan pelkäämästä vauvan tukehtumista syömisiinsä. Ennustan, että pääsen testaamaan vauvan mieltymystä resepteihin sitten, kun vauva täyttää vuoden, eikä ole sanan varsinaisessa merkityksessä enää vauva.

 

Tässä tämänhetkinen topvitoseni. Hyviä neuvoja ei voi koskaan olla liikaa. Vinkit siis jakoon, mitä muuta kaikkien pikkulasten vanhempien pitäisi ehdottomasti lukea?

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s