Uncategorized

Oodi sähköpyörälle

Olen haaveillut uudesta pyörästä siitä saakka, kun ensimmäinen lapseni syntyi. Meillä ei ollut silloin autoa, ja koska en mielestäni ollut kummoinen pyöräilijä, en uskaltanut nostaa muksua pyörän tarakalle kiinnitettävälle istuimelle. Pyörän perään kiinnitettävässä peräkärryssä lapsi taas tuntui olevan kamalan kaukana, ja pelkäsin kärryn tippuvan keskelle ratikkakiskoja.

Kesäkuussa meille vihdoin muutti uusi pyörä. Se on nimeltään Babboe Big, ja se on ihana. Jokaisen ajokerran jälkeen olen jatkanut ihailua ääneen useamman tunnin ajan. Perheenjäseniä hehkutus alkaa jo kyllästyttää, joten jatkan ihailua täällä.

IMG_3879
Puhdasta rakkautta. Akku kulkee mukana tarakalla, ja yhdellä latauksella ajaa kymmeniä kilometrejä.

Parasta pyörässä on paitsi se, että sinne mahtuu tarvittaessa jopa neljä lasta (tai kaksi lasta ja pari isoa kauppakassia, tai kaksi lasta ja kaksi pientä koiraa, tai vaikka yksi aikuinen ja yksi kauppakassi), on ajamisen keveys.

Keveyteen on syynsä. Arvaat varmaan jo, kun luit otsikon.

Koska en edelleenkään ole mielestäni kummoinen pyöräilijä, hankin pyörään lisävarusteena sähköt. Kun edessä siintää ylämäki, on kiire tai ei vain huvita hikoilla, painan nappia. Sitten huristelen hikoilematta ja leveästi hymyillen pitkin kaupunkia. Uskallan vihdoin ajaa pitkiäkin matkoja ilman, että pelkään kenenkään tippuvan kyydistä.

Olen nimennyt pyörän huijaripyöräksi. Tuntuu nimittäin pieneltä petokselta hurauttaa ison mäen laelle ilman pienintäkään ongelmaa samalla, kun oikeat pyöräilijät polkevat hiki hatussa oikeilla pyörillään.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s